TPS:n valmennuspäällikkö Miro Varhelahti käy maaliskuun kuukausikatsauksessa tuttuun tapaan läpi menneen kuukauden ajalta maajoukkuevalinnat ja juniorijoukkueiden kuulumiset. Lisäksi Miro pohtii vanhempien merkitystä seuran toiminnalle ja juniorien harrastamiselle. Valmennuspäällikön kuukausikatsauksen yhteistyökumppanina toimii TietoAreena.

TPS-pelaajat maajoukkueessa

Tepsin keskikenttäpelaaja Aapo Boström oli mukana U17-poikien EM-jatkokarsintaturnauksessa Turkissa. Suomen haaste jatkokarsinnassa osoittautui liian kovaksi, sillä Minihuuhkajat hävisivät niukasti Espanjalle ja selkein lukemin sekä Saksalle että Turkille.

TPS-toppari Eero Uusitalo puolestaan pelasi täydet minuutit U18-poikien ottelussa Itävaltaa vastaan. Kyseessä oli Portugalissa pelatun neljän maan turnauksen keskimmäinen ottelu, jonka Suomi hävisi lukemin 0–2.

TPS:n keskuspuolustaja Selja Leiwo on parhaillaan mukana U19-tyttöjen EM-jatkokarsintaturnauksessa, joka pelataan nyt huhtikuun alussa Hollannissa. Pikkuhelmarit pelaavat kisapaikasta samassa lohkossa emäntämaa Hollannin, Belgian ja Bulgarian kanssa.

TPS:n GANT-akatemian pelaajiin kuuluva hyökkääjä Alan Ahmed valittiin U15-maajoukkueen Unkarin-turnaukseen, mutta TPS-hyökkääjä joutuu valitettavasti jättämään Minihuuhkajien ottelut väliin loukkaantumisen vuoksi.

TPS:n juniorijoukkueet

A-junioreiden SM-karsintaa pelattiin maaliskuussa neljän ottelun verran. Näistä Tepsin saldona oli yksi voitto ja kolme tappiota. Kymmenen joukkueen lohkossa tämänhetkinen sijoitus on kahdeksas, SM-sarjaan paikan saavat suoraan lohkon viisi parasta ja kuudenneksi sijoittunut karsii Ykkösen voittajaa vastaan.

B-junioreissa vietettiin parin viikonlopun taukoa sarjapeleistä U17-maajoukkueen karsintaotteluiden takia. TPS on kohentanut asemiaan sarjassa kahden tärkeän kotivoiton turvin ja pitää nyt hallussaan suoraan SM-sarjapaikkaan oikeuttavaa viidettä sijaa. Sarja lähestyy puoliväliä, pääsiäisviikonlopun KäPa-ottelun jälkeen kaikki lohkon joukkueet on kohdattu sarjassa kertaalleen ja toinen kierros pääsee käyntiin huhtikuun puolivälissä kotiottelulla Järvenpään Palloseuraa vastaan.

Nuorisovaiheen joukkueista nostetaan tällä kertaa esille T2008- ja T2009/2010-joukkueet, jotka osallistuivat Helmaripolun tasojen 4–5 tapahtumiin Eerikkilässä. Kolmen päivän tapahtumat tarjosivat nousujohteista pelaamista valtakunnan kovimpien joukkueiden parissa. Pelillisten asioiden kehittymisen lisäksi valmentajille saatiin selkeitä suuntaviivoja seuraaville askelille sarjakauden kynnyksellä.

P2012-joukkue vieraili Tukholmassa Brommapojkarnan vieraina, pelaten tuplaottelut niin isäntiä kuin Djurgården IF:n joukkuetta vastaan. Kansainväliset pelit ja niiden saaminen säännölliseksi osaksi kalentereitamme läpi pelaajapolun on terävöittämistä vaativa osa-alue, mutta potentiaalisia keskusteluja on käyty jo muutamaan suuntaan.

Vanhemmat – uhka vai mahdollisuus?

Vanhempien rooli lasten urheiluharrastuksissa on aihe, joka puhuttaa säännöllisin väliajoin myös jalkapalloseurojen ympärillä. ”Kuljeta-kannusta-kustanna”-slogan on tiivistys, jonka asema alkaa olla jo varsin sementoitu osa näitä keskusteluja. Mielestäni on kuitenkin syytä pohtia tarkemmin sitä, millainen on vanhempien merkitys seuratoiminnalle ja pelaajan harrastamiselle, ja millä tavoin seurat voisivat paremmin tulla lähemmäksi ja tutummaksi pelaajien vanhemmille.

Alkuun tunnustan, että oma kokemukseni vanhemmuudesta on varsin lyhyt, eikä parikuukautinen poikamme (vielä) ole ehtinyt varsinaisesti ottaa osaa urheiluseuratoimintaan. Valmentajana ja/tai seuran työntekijänä olen kuitenkin toiminut pelaajien vanhempien kanssa koko aikuisikäni ja aloittelevana valmentajana jo muutaman vuoden ennen täysi-ikäisyyttä. Tältä pohjalta uskon vahvasti siihen, että yhteistyö vanhempien kanssa on monestakin syystä asia, johon kannattaa panostaa niin koko seuran kuin yksittäisten joukkueidenkin tasolla.

”Hankalat futisvanhemmat” on termi, joka nousee usein esille, kun valmentajat pääsevät purkamaan toistensa kanssa valmennustyön haastavia puolia. Näin on ollut kaikissa seuroissa, koulutuksissa ja valmentajaverkostoissa, joissa olen itse toiminut ja myös esimerkiksi tanskalaisen FC Midtjyllandin luona vieraillessamme tämä teema nousi esille. Vaikka viime aikoina aihe on ollut pinnalla myös naapurikaupungissa, tällä aihevalinnalla ei ole sen enempää tekemistä kyseisen yksittäisen tapauksen kanssa, vaan se on ollut kuukausikatsausten suunnittelulistalla alusta asti.

Mitä tämän hankalien vanhempien termin taakse kätkeytyy, miten tilannetta voisi parantaa ja minkä takia se on tärkeää? Laadukkaassa seuratoiminnassa vanhempien on voitava luottaa siihen, että heillä on riittävät tiedot siitä, millaiseen ympäristöön he lapsensa tuovat harrastamaan. Toimintamallit, eli se miten me toimimme TPS:ssä, ja niiden perustelut eli miksi toimimme näin, on kyettävä esittämään pelaajien vanhemmille, kun pelaaja on liittymässä mukaan toimintaan. Lisäksi näiden asioiden ydinkohtia ja mahdollisia muutoksia on kirkastettava vuosittain yhteisissä tilaisuuksissa, kun pelaajat siirtyvät pelaajapolulla eteenpäin. Riittävä tiedon jakaminen, laadukas viestiminen sekä luvattujen asioiden takana seisominen ehkäisevät valtaosan haasteista kaikessa seuratoiminnassa, niin myös vanhempien suuntaan. Puutteelliset tai virheelliset tiedot tapaavat levitä pahasti ja aiheuttaa tarpeettomia ongelmia. Peiliin katsomisen tarve on näissä asioissa usein molemminpuolinen.

Valmentajat ovat asiantuntijoita, kun puhutaan jalkapalloon liittyvistä asioista. He ovat tekemässä työtään ja sitä on kunnioitettava. Harvat valmentajat menevät pelaajiensa vanhempien työpaikoille arvostelemaan heitä omasta mielestään huonosti vedetystä matematiikan tunnista, virheellisesti rakennetusta talosta tai ylennysten ja palkankorotusten antamisesta väärille ihmisille. Virheitä tapahtuu kaikille välillä, mutta tietämättä perusteluja ratkaisuille ei tulisi tuomita kenenkään toimintaa. Tätä työrauhaa toivon kaikille valmentajille kaikissa seuroissa.

Tärkeimpänä toimijana täytyy tässäkin yhtälössä nähdä lapsi, joka harrastaa. Jos vanhemmille on selvää, millainen valmennuksen ja muiden seuratoimijoiden luoma harrastusympäristö seurassa on, pystyvät he paremmin tukemaan lapsensa harrastusta oikeilla tavoilla omassa roolissaan. Tässä on hyvä huomioida kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen merkitys: valmentajien ekpertiisi liittyy lajiin ja urheiluun, mutta lienee selvää, että vanhemmat ovat useimmiten oman lapsensa parhaita asiantuntijoita futiksen ulkopuolella. Lapsen ja nuoren elämään mahtuu paljon muutakin kuin jalkapallo ja näistä asioista vanhemmilla on usein kullanarvoista tietoa, joka voi auttaa valmentajaa ymmärtämään ja myös auttamaan pelaajaa paremmin futiskentällä. Luottamuksellinen suhde ja turvallinen ilmapiiri, jossa aikuiset vetävät yhtä köyttä ja useimmiten samaan suuntaan, antavat varmasti lapselle hyvän kasvualustan niin urheilijana kuin ihmisenäkin.

Vanhempien rooli jalkapalloharrastuksessa on merkittävä. Isä-/äitivalmentajat, joukkueenjohtajat, huoltajat, kioskivastaavat, taloudenhoitajat, varainkeruuprojekteihin osallistuvat talkoolaiset, pelimatkoille kyyditsijät, buffettia täyttävät leipurit ja lapsia kannustavat isät ja äidit ovat voimavara, joka on elintärkeä kaikille seuroille, myös TPS:lle. Meidän roolimme on tarjota vanhemmille tietoa siitä, mitä juuri heidän lapsensa joukkueessa TPS:ssä tehdään, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan ja minkä takia nämä toimintamallit on valittu. Päivittäisen toiminnan osalta joukkueemme tekevät tässä jo nyt hyvää työtä. Seuran näkökulmasta meidän on jatkossa parannettava sitä, miten myös isommat seuratason strategiset valinnat jalkautetaan myös jäsentemme perheiden tietoon. Tähän etsimme ratkaisukeinoja jo nyt keväällä, kokeilemalla vanhemmille suunnattuja koulutustilaisuuksia, joissa esittelemme TPS Jalkapallon toimintaa ja tuomme vanhempien saataville pelaajakehitystyömme ydinviestejä eri ikävaiheisiin.

Loppuun haluan kiittää, aluksi kaikkia TPS-pelaajien vanhempia yhteistyöstä, olette sitten mukana millaisessa roolissa tahansa. Lisäksi haluan kiittää kaikkia niitä vanhempia, joiden kanssa olen aikaisemmin saanut toimia – moni teistä on auttanut minua omalla tielläni paremmaksi valmentajaksi. Siksi haluan myös TPS:n valmennuspäällikkönä etsiä ratkaisuja, joissa vanhemmat ja valmentajat tuovat lisäarvoa toisilleen siinä korvaamattomassa työssä, jota molemmat tahoillaan pelaajiemme hyväksi tekevät.

Miro Varhelahti
valmennuspäällikkö

Valokuvat: Tiina Pirilä & Janne Hirvensalo